9/20/2014

ajatuksia takista, uhmasta ja muustakin

Olen haaveillut matkasta Pariisiin, sitten muistanut että ilman viiniä ja juustoja homma ei vaan toimi.

Olen keitellyt omenahilloa, omenamarmeladia, omenasosetta, kuivannut omenaviipaleita, tehnyt omenapiirakkaa. Valtaisa omenasato, you know.

En poikkeuksellisesti jättänyt kesän yrttikasvatuksia ulos ruukkuihin kuolemaan kylmyyteen ja havahtunut asianlaitaan liian myöhään, vaan nipsin ne saksilla nippuihin kuivumaan.

Olen roikottanut mummoni vanhaa talvitakkia pihalla kaksi viikkoa siinä toivossa, että hänen hajuvetensä tuoksu soisi haihtua. Turhaan. Kun kävelen takin ohi pihalla, tuoksu tulvahtaa edelleen kahden metrin päästä nenään.

Olen koittanut löytää jotain aikuismaista suhtautumistapaa kaksivuotiaan uhmaan. Huomannut, että 34-vuotiaan uhma vasta paha onkin.

Olen haudannut rakkaan mummoni isini viereen. Saanut lohtua siitä, että he ovat nyt yhdessä.





8/20/2014

paluu

Valo veti viivoja makuuhuoneen seinään kun aamulla avasin silmät. Jo kolme päivää peräkkäin ollaan herätty miehen herätyskelloon puoli kasilta poikasen jatkaessa unia. Arki alkoi maanantaina kun mies palasi töihin ja minä kotiäidiksi. Pitkä kesä, pitkä loma, pitkä tauko blogista.

En muistanut, että arkikin on näin kivaa. Iloitsin eilen kun sain keskellä päivää sadehämärässä sytyttää valot. Keittelin omenamarmeladia, jota maustoin vaniljalla ja calvadoksella. Raivasin eteisen, mutten jaksanut hangata liedeltä omenaroiskeita pois. Tänään pesin riippumaton ja hain poikasen kanssa kirjastosta läjän kirjoja.

Kesään mahtui niin paljon. Mökin saunan lämmitystä, kalojen katselua laiturilta, Turun kaduilla pyöräilyä, kasoittain luettuja kirjoja, automatkoja pikkukaupunkeihin. Poikanen ryhtyi puhua pulputtamaan ja hyppelemään mahdollisimman korkealta alas.

Mutta jos tämä kesä pitäisi tiivistää kolmeen sanaan, ne olisivat kuumuus, pahoinvointi ja väsymyssumu. Jep, meidän perhe kasvaa, tai tällä hetkellä ainakin minä kasvan.

Nyt viikon ajan pää on ollut ihmeellisen kirkas, unet sikeitä ja ruoka maistuu siltä kuin kuuluukin. Olen toiveikas, että jos tämä olo jatkuu, energiaa riittää taas bloggailuunkin.

Tämä kuva puhutteli mua just nyt. Kuvankin hylkeellä on kaikki ok.







5/22/2014

se kukkii

Vuoden kaunein hetki meidän pihalla on juuri nyt. Näen omenapuun kukat ensimmäisenä aamulla kun hipsin paljain varpain olohuoneen poikki poikasen huoneeseen. Tuijotan kukkia kun ripustan pyykkiä, kastelen yrttejä ja teen hiekkakakkuja. Iltahämärässä kukat vasta hohtavatkin.

Rakastan niin tuota omenapuuta, niin kuin vain nyt puuta voi ikinä rakastaa. Ja rakastan tätä pihaelämää. Matot ja tyynyt on kaivettu esiin, minttua istutettu mohitoja varten ja daybedin sisälle on värkätty hiekkalaatikko. Jos en olisi hullumaisessa flunssassa, hengaisin pihalla tälläkin hetkellä. Onneksi on koko kesä aikaa.









5/15/2014

valoisaa

Google-hakuhistoriaani on tallentunut tällä viikolla seuraavaa:

ilmatieteen laitos
lankamaiset taimet
a:hover ja kosketusnäyttö
yrjönkadun uimahalli aukioloajat
one day in history photography
fetajuusto tomaattikeitto resepti
emma museum weegee
iphone icon
iphone graphics
polven rustovamma
kuntosaliohjelma naisille
myfit tapiola
polvivamma kuntopyöräily
polvivamma kuntoutus ohje

Sen lisäksi, että polven kuntoutus on alkanut ja olen ihan innosta soikeana kuntopyöräillut sallitun 10 minuutin pätkäni päivittäin, olen liimaillut seinään valokuvia, odottanut omenapuun kukkien avautumista, pihissyt pidätettyä raivoa 2-vuotiaan oman tahdon edessä ja pakahtunut dinopyjamaista poikasta seuratessani.

Tuleva kesä tuntuu näin edeltä käsin toiveikkaalta, jopa kepeältä.







5/07/2014

kaikenlaista hommaa

Viime postauksen fiilisten perusteella voisi luulla minun jääneen melankolian jalkoihin. Mutta ei, täällä sitä porskutetaan. Itkut tuli ja meni ja kaikenlaiset hommat vain vei mennessään.

Olen istutellut omenapuun alle uusia taimia, tehnyt ystävälle pihasuunnitelmaa, opiskellut, järjestellyt paikkoja, korjannut rikkinäisiä vaatteita, kylvänyt rucolaa, kesäkurpitsaa, unikkoa ja ruiskukkaa ja muhistellut sisustus-, askartelu- ja puutarhaideoita. Kaikki tämä ja vielä enemmän, koska taloyhtiön nettiliittymän siirto kaapeliverkkoon ei ole totisesti mennyt kuten oli suunniteltu. Elo ilman nettiä on aikaansaavempaa (tai sisältää ainakin vähemmän töitä), väitän minä.

Huomenna pääsen ortopedille näyttämään polveani, joka on tietenkin tänään parempi kuin kuukausiin. Koita siinä nyt sitten vakuuttaa lääkäriä kuinka tää mun elämä rampana on niin vaikeaa, kun kirmaan ontumatta paikalle. Sehän nauraa mut pihalle tai ainakin laittaa mut johonkin leikkausjono öööhön. Joka tapaksessa jännittää kovasti minkälaisen tuomion polvi saa ja voidaanko sille tehdä jotain.

Ja hei, ne rucolat itää jo!


4/12/2014

lakaisukone

Olen tehnyt viime aikoina paljon listoja. Yrittänyt kai järjestää päätäni vaivaavaa sekasortoa.

Olen itkenyt silmät päästäni ja herännyt aamulla luomet nelinkertaisina ja läpikuultavina. Miettinyt miksei muilla silmät turpoa itkemisestä vai eikö ne liiku missään sen näköisinä?

Olen katsellut poikasta katselemassa lakaisukoneen matelua pihatiellämme. Koittanut salakuvata tyypin hurmiota ja jäänyt siitä kiinni joka kerta.

Olen kaivannut liikuntaa. Yrittänyt keksiä mitä polvivammainen voi harrastaa hikoillen ilman että siitä seuraa viikon rampautuminen. En ole keksinyt mitään.

Kun kävelen puhdistetulla asfaltilla huomaan olevani sille vähän kateellinen. Kunpa oman pään puhdistaminen kävisi yhtä helposti ja lopputuloksena olisi keveästi kulkeva askel.

Silti mikään ei ole suuresti vialla, elämä vaan on välillä vähemmän helppoa ja kevyttä.



3/31/2014

historiallinen päivä

Herättiin tänään miehen kellon soittoon. Keräännyttiin keittiöön aamutoimiin, poristeltiin kahvit ja kerrattiin yön kuorsausvoimakkuudet. Luettiin päivän uutiset ja kuulosteltiin poikasen unista pihinää.

Varttia yli kahdeksan pinnasängystä kuului lakanoiden kohinaa ja iloinen "Isiii!". Lähes kaksi vuotta siihen meni, joten kyllä osaan arvostaa vaikkei moista koskaan enää tapahtuisi. Tyyppi nukkui pidempään kuin me!

Tänään on muutenkin hyvä päivä. Poikasen mummu on yökylässä ja kaksikko painui jo pihalle. Mun työlistalla lukee veroilmoitus + alvit + kirjanpito + 10 muuta duunijuttua. Kunhan noi tylsemmät osiot on väsätty alta pois, aion antautua flowlle. Mulla on vahva tunne että tänään jos koskaan sitä riittää.

Kuvissa esiintyvät skonssit syötiin jo eilen. Tämä aamu olisikin ollut ihan siirappisen täydellinen jos vielä nekin olisivat olleet aamupalapöydässä.

Aurinkoista päivää!









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...